Noutajien taipumuskoe (NOU)
Noutajien taipumuskoe on noutajille tarkoitettu peruskoe, jonka avulla katsotaan, löytyvätkö koiralta ne tärkeimmät noutajalta toivotut ominaisuudet. Kokeen läpäisy on pakollinen, jos haluaa jatkaa metsästyskokeisiin tai tavoitella FI MVA -titteliä.
Lisäksi taipumuskoe antaa hyvän yleiskuvan siitä, millainen koira on käytännön työskentelyssä – esimerkiksi jos sitä suunnitellaan jalostukseen tai halutaan käyttää metsästyksessä. Vaikka oikea metsästystilanne onkin ihan eri juttu kuin koetilanne, perusasiat tulevat taippareissa hyvin esiin. Päästäkseen taipumuskokeesta läpi koiran pitää osata noutaa ja palauttaa noutamansa riista ohjaajalle, sen pitää uida, pystyä toimimaan ampumisen jälkeen sekä sen pitää osata hieman jäljestääkin. Ennen näitä tehtäviä koiran pitää osoittaa olevansa riittävän sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan.
Taipumuskoe on tarkoitettu nuorille koirille, ja mukaan pääsee jo 9 kuukauden iässä, joten koiran ei sinänsä tarvitse osata kovin erikoisia temppuja eikä sitä tarvitse näihin harjoituttaa yhtä paljon kuin esim. metsästyskokeisiin. Perusasiat riittävät, ja hyvä perustottelevaisuus – erityisesti luoksetulo – helpottaa kaikkea muuta tekemistä ja luo hyvän pohjan onnistumiselle.
Noutaminen
Perusnoutaminen aloitetaan pennun kanssa silloin, kun se luonnostaan haluaa tulla ihmisen luo ja kantaa esineitä. Pentua houkutellaan liikkeellä, eleillä ja iloisella äänellä tuomaan esine ohjaajalle, jotta sitä voidaan kehua ja hellitellä. Moni haluaa pennun tulevan "syliin asti", eli esimerkiksi kyykyssä olevan ihmisen luo esine suussaan, jolloin koira saa paljon rapsutuksia ja kehuja. Esine voidaan välillä ottaa koiralta ja antaa takaisin, jotta koira ei opi, että ihmisen luo tuleminen tarkoittaa aina esineen menettämistä. Samalla koiraa kannattaa kehua erilaisten esineiden kantamisesta – ja tietenkin kerätä epäsopivat tavarat pois lattialta.
Noutamisesta palkitaan ensisijaisesti runsailla kehuilla ja rapsutuksilla. Namipalkkaa voi käyttää vasta sen jälkeen, kun koira on luovuttanut esineen, tai vaihtoehtoisesti palkkana voi toimia lelu, johon noudettu esine vaihdetaan (esimerkiksi kahden lelun leikki). Namit eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, sillä monelle noutajalle jo se, että sen toimintaa ihastellaan, on suuri palkinto.
Namipalkkaus toimii parhaiten silloin, kun harjoitellaan tarkempia asioita, kuten esineen pitämistä suussa (esimerkiksi luopumisen ja käänteisen houkuttelun avulla) tai esineen nostamista suoraan ohjaajan käteen. Ennen näitä harjoituksia olisi hyvä, että perusnouto ja kantaminen ovat jo sujuvia, jotta koira ei ala pudotella esineitä ohjaajan lähellä. Namipalkkaa voi käyttää myös harjoituksen lopussa, kun koira joutuu luopumaan noutamastaan esineestä, jotta sille ei jää tunnetta, että treeni päättyy aina kivan menettämiseen.
Riista
Taippaririistoina käytetään yleensä maalla variksia (jossakin fasaaneja) ja vedessä lokkeja. Jälki tehdään kanilla. Riistat siis eivät ole sellaisia, joita metsästyksessä halutaan, mutta ne ovat yleisiä metsästyskokeissa "oikean" riistan lisäksi. Kaikki nämä ovat tyypillisesti pakastettuja ja sulatettuja, joten koira pitää totuttaa siihenkin (esim. jos koira on käynyt metsästämässä lämmintä riistaa). Suurin osa noutajista syttyy riistalle pienen innostamisen jälkeen, kunhan koira vain hahmottaa, miten ja mistä riistaa voi kantaa. Osa koirista voi vieroksua aluksi riistaa, jolloin niitä pitää rohkaista ottamaan esim. saalisleikittämisen avulla riista suuhun. Aluksi riistan voi myös paketoida kasaan esim. teipillä tai laittaa sukan sisälle, jolloin se on helpommin otettavissa suuhun. Riistan tulisi kokemattoman koiran kohdalla olla aina mahdollisimman hyväkuntoista, jottei se ole esim. liian pehmeä tai siitä irtoaa paljon höyheniä. Riistatreenejä ei yleensä voi eikä kannata tehdä joka kerta, kun noutamista harjoitellaan, joten perustreeneissä noudettavina käytetään täytettyjä kangaspussukoita tai muoviesineitä eli dameja (tai dummy). Riistan palauttaminen ohjaajalle tapahtuu kuten damien tai muiden esineiden kanssa, kehutaan ja kannustetaan koira tulemaan luokse esittelemään löytämäänsä, jonka jälkeen riista voidaan ottaa koiralta pois. Tällöin voi olla ihan hyvä palkita koira jollain, jottei koira murehdi menettämäänsä arvokasta saalista, vaan saa tilalle jotain.
Uiminen
Uimahalu testataan taippareissa heti alussa, kun koiran pitää noutaa lokki vedestä kaksi kertaa. Toisen noudon aikana ammutaan haulikkolaukaus ja lokki heitetään veneestä, joten koira on hyvä totuttaa myös tähän tilanteeseen etukäteen. Uimaharjoittelun voi aloittaa melkein minkäikäisen koiran kanssa tahansa, kunhan vesi ei ole liian kylmää aloittelijalle. Koiraa voi houkutella veteen kahlaamalla tai uimalla itse, käyttämällä toista koiraa esimerkkinä tai innostamalla sitä uimaan noutamisen kautta – tapoja on monia. Aluksi on tärkeää valita loivia ja helposti kahlattavia rantoja, jotta koira ei vahingossa putoa syvään veteen ja säikähdä.
Haku
Taippareissa koiran tulee etsiä enintään noin 50 metrin päähän sijoitettuja riistoja, jotka on yleensä aseteltu puolikaareen. Koiran tehtävä on löytää riistat itsenäisesti ja tuoda ne ohjaajalle. Lisäksi kokeen alussa heitetään yksi riista laukauksen yhteydessä, ja useimmat koirat noutavatkin tämän ensimmäisenä. Koiran tulee liikkua alueella oma-aloitteisesti, käyttää ilmavainua ja käydä koko alue huolellisesti läpi – kyse ei ole pistomaisesta työskentelystä kuten esimerkiksi PK-haussa. Koiran ei tarvitse olla nopein mahdollinen, mutta sen tulee liikkua riittävän reippaasti. Hakualueella voi olla näköesteitä tai pieniä maastonmuutoksia, eikä niiden tulisi häiritä koiran työskentelyä.
Nuoren koiran kanssa ensimmäiset haut kannattaa tehdä helppoon maastoon ja vastatuuleen, jotta koira saa nopeasti hajun noudettavasta. Etäisyyksiä voi kasvattaa melko nopeasti koiran iän ja koon mukaan. Apuna voi käyttää esimerkiksi dameilla tai riistalla vedettyjä jälkiä tai kokeneempaa koiraa, jonka työskentelystä nuori koira voi ottaa mallia. Hakualueen voi myös käydä yhdessä koiran kanssa läpi ennen harjoitusta, tehdä jotain muuta välissä ja palata sitten hakuun – muistikuva alueelle jätetyistä dameista auttaa koiraa irtoamaan.
Koska taippareissa koiran täytyy noutaa useampia riistoja, tätä on hyvä harjoitella erikseen. Yksi tapa on heittää pihalle esimerkiksi kymmenen damia koiran nähden ja pyytää sitä noutamaan niistä vain osa, esimerkiksi viisi. Harjoituksissa vaihdellaan noudettavien määrää, esimerkiksi kahdesta seitsemään, ja myös harjoitusten luonnetta: joskus harjoitellaan useiden esineiden noutamista peräkkäin helposta maastosta, joskus taas keskitytään etsimiseen ja tehdään vain muutama nouto vaikeammista paikoista.
Yksi yleinen ongelma taippareissa on hakuinnon hiipuminen – koira ei enää irtoa eikä etene alueella. Siksi koiraa kannattaa totuttaa siihen, että noudettavia on aina useampia, tai motivoida sitä esimerkiksi toisen koiran avulla tai sillä, että koira näkee ohjaajan hakevan loput damit pois. Jos hakuinnon ylläpitäminen on erityisen haastavaa, voi kokeilla harjoitusta, jossa koira noutaa useita esineitä läheltä ohjaajaa (esimerkiksi 3–12 esinettä noin viiden metrin päästä) ja saa siitä suuren palkkion, kuten koko ruokansa. Tämän jälkeen esineet siirretään kauemmas ja vaikeampiin maastoihin, ja koira palkitaan taas runsaasti, kun se tuo useita esineitä. Noudettavien määrää vaihdellaan satunnaisesti, jotta koira ei opi odottamaan aina samaa määrää.
Jäljestäminen
Taippareiden jälkiosuus on noin 80 metriä pitkä laahausjälki, jonka päässä on kani. Koiran tehtävä on edetä itsenäisesti koko matka kanille ja tuoda se ohjaajalle. Koska jälki on lyhyt ja tuore, koiran ei ole pakko jäljestää tarkasti maavainulla – ilmavainu riittää usein hyvin. Silti on hyödyllistä, että koira on tehnyt joitakin perusjälkiä, kuten namijälkiä, laahausjälkiä tai verijälkiä, jotta se osaa tarvittaessa käyttää myös maavainua riistan löytämiseen. Jälkiosuus mittaa samalla koiran itseluottamusta: uskaltaako se irrota ohjaajasta ja edetä yksin riistalle asti.
Ampuminen
Koiran totuttaminen ampumiseen kannattaa aloittaa rauhallisesti, esimerkiksi lähestymällä ampumarataa silloin, kun siellä ammutaan, mutta pysymällä aluksi riittävän kaukana. Moni koira rohkaistuu, kun mukana on kokeneempia koiria, jotka eivät reagoi laukauksiin. Useimmat noutajat tottuvat ampumiseen melko luonnostaan, koska niille muodostuu yhteys laukauksen ja noutamisen välille. Noutajan kuuluukin olla laukausvarma, jotta sitä voidaan käyttää metsästyksessä. Toisaalta moni noutaja innostuu laukauksista jopa liikaa, jos ne yhdistyvät usein noutamiseen, jolloin harjoittelussa täytyy keskittyä siihen, ettei koira kuumene liikaa pelkän äänen kuullessaan.
Taipparit läpi
Kun koiralla ovat perusasiat hallussa, se selviää taipparikokeesta. Joillekin koirille nämä taidot tulevat lähes itsestään – niillä on vahvat luontaiset taipumukset, joita ohjaajan tarvitsee vain hieman vahvistaa. Toisten kanssa harjoittelua tarvitaan enemmän, tai koiran on hyvä saada lisää ikää ja kokemusta ennen koetta. Nuoret koirat voivat myös yllättää taippareissa esimerkiksi säikähtämällä venettä tai ihmettelemällä hakualueen lähellä olevia ihmisiä.
Riistojen palautusten ei tarvitse olla täydellisiä. Kaikkien riistojen ei ole pakko tulla suoraan käteen, kunhan ne tulevat riittävän lähelle ja ainakin osa palautuksista onnistuu ilman pudottelua. Taipparit ovat edelleen vaatimuksena muotovalion arvoon, ja tätä pidetään hyvänä asiana noutajien rodunomaisten ominaisuuksien säilyttämisen kannalta jalostuksessa.